9.8.2016

Beibi mä oon vaa näiden muistikuvien vanki,

taas syvällä kahlaan tän menneisyyden halki

18.4.2016

Ei palkintoo, tyhjä arpa mikä diili.

Teen kaikkeni, mutta joku päivä kuolen silti.

Miten mä elän saattaa määrittää, sen miten mä kuolen.
Mutta spekutus sikseen matkalla harhakuvien tuolle puolen.

Sen miten mä elämää kelaan, on tekevä musta niin vanhan tai nuoren.
Ajatusteni suunta vetää mun elämän virtaa niiden puoleen.
Elän täysillä, tai siten en, molemmat puolet on surmaa.

Kyl mä kestän, ei tähän kuole.
Ja jos kuolenki, ni sittenpähä kuolen vaa.
En haluu pelkää, sen päätin jo nuorena.
Mitä tapahtuuki, sen näkee vasta huomenna.

11.4.2016

Joo, mä tiedän, on veden pinta kaukana.
En nää pohjaan, en näe onko sen alla
haukia tai haita.
Jotka mut voi kerralla hotkaista.

Päivät kuluu, aurinko nousee ja sitten se jo laskeekin. Ajatukset harhailee, kaikki on niin kovin sekavaa. Välillä tuntuu, että mua ei ole edes olemassa, toisinaan taas tunnen olevani elämäni kunnossa, kaikki on hyvin. Ja yhtenä hetkenä mä pelkään itseäni ja sitä mitä voin tehdä, kun taas toisinaan tälläisestä ei ole tietoa millaan tasolla.

Kuuletko kun veden alla mä huudan ääneen sen kaiken,

ihanan, vapauttavan,

janottavan, kiperän,

pelottavan, uuden.

Mua pelottaa, jännittää. Perjantaina alkaa psykologin tutkimukset, se kuinka kauan ne kestää tai mitä testejä siellä mulle tehdään on pelkkää mustaa. Sen mä vaan tiedän, että keskittymistäni siellä pitäisi ilmeisesti tutkia. Mutta mitä hyöytä siitä nyt on, kun en ole tällähetkellä elämäni kanssa sellaisessa pisteessä, että keskittymistäni tarvittaisiin johonkin? Mitä, jos ongelmani eivät näy testeissä, kun olen tällähetkellä vain lomailemassa, eikä keskittymistäni tarvita mihinkään? 

Sä saat mun salaisen voiman nyt heräämään,

enää en tahdo piiloon juosta.
En ain takertua, päästän irti nyt.

AIJJON KARATA

Mä selviin, mä oon päättänyt selvitä. Pakko se on, mulla on tulevaisuuden suunnitelmat jo suuniteltuina, mua odottaa ihana elämä mahtavien ihmisten ympäröimänä, mä en saa luovuttaa.

18.1.2016

Mut kerro kuka vois rakastaa pipipäät?

Joka on hiljanen ja outo ku pää on jumissa,

pelkkii painajaisii mä nään mun unissa, 

niis mua jahdataan tai läheiset lahdataan,

miten mä voisin aamusin pysyy vahvana,

tai illal ku pyörin tuntei se ärsyttää,

kun en saa unta vaikka napit väsyttää.

Tuntemattomii haamui kulkee vastaan,

mun lääkkeet estää mua tuntemasta,

haluaisin itkee mut se ei oo vaa mahollist,

haluaisin nauraa mut se ei oo vaa mahollist.

On hetkii jolloin mun on vaikee hengittää, on hetkii jolloin toivon silmät sulkiessani, et oisin jossain muual, jossain sellases paikas mis voisin hengittää ja elää. 
Ne hetket saa mut pohjalle, ne saa mut ajattelemaan, etten mä selvii. Ne ajatukset, äänet ja harhat lyttää mua ja haluu mulle pahaa. Ne haluaa mun kuolevan.

Väärät valinnat pohjalle pudottaa,

vaikeit aikoi ja haluisin ne unohtaa,

mut ne seuraa vierellä ja muistuttaa

ettei mun pidä koskaan luovuttaa.

Mutta ei. Mä en taivu äänien, enkä harhojenkaan tahtoon. Saatika sitten ajatuksien. Mä tiedän sisimmässäni, että tää tulee viel helpottamaan. Mä tiedän sen. Vaikka yritänkin joskus ittelleni siitä valehella. Sisimmässäni mä tiedän millaista on elää normaalisti, ilman harhoja, ilman ääniä tai ilman pakonomaista tarvetta kokoajan ajatella kuolemaa tai itsensä satuttamista.

Voimas tunnen,

ja surunkin kun en,

mä päässyt kanssas enää kulkemaan.

Kuljet siellä,

kai onnen tiellä,

jäivät muistot mulle ikuiset,

ne mua kantaa.

Mä olen  vahva. Mä selviän. Mulla on muistot, niin hyvät kuin ne huonotkin hetket. Niitä mä voin lämmöllä muistella ja ajatella kaikkea sitä mitä sä opetit mulle. Niiden oppien avulla mä kasvoin just tälläseks mitä mä nyt oon. Ja niiden oppien avulla mä selviin täs elämäs eteenpäin.

Tää tuntuu helpolta,

just niinku ois tunnettu aina.

Mun sydämestä puuttuu palanen

ja uu uu

se on sun näkönen, 

sä voisit täyttää sen.

Mun pitäis olla onnellinen. Mulla on ihana, rakastava ja huolehtiva poikaystävä. Se seisoo mun rinnalla, oli tilanne mikä tahansa. Se auttaa mua jaksamaan joka päivä, se tsemppaa mua. 

Mulla on joku jonka kans mä haluan jakaa koko mun elämän. Se on tärkeintä.